Friday, 30 August 2013

12.7.2007


56.52,059N 153.45,928W
Purjehdus Havaijilta Kodiakiin kesti lähes 19 vuorokautta eli teimme matkaa noin 130 mailia vuorokaudessa. Saavuimme 12.7. iltapäivällä Kaguyak Bayhin. Lahden pohjukassa oli useita rapumertoja, mutta tilaa ankkurointiin oli silti runsaasti. Tullessamme lahden suulle näimme ensimmäiset kodiakin karhut, emon ja pennun syömässä ruohoa vuorenrinteellä. Ensimmäisen kahden tunnin kiikaroinnin tulos oli kaikkiaan kuusi karhua, kolme valkopäämerikotkaa ja yksi peura.
Kodiakin maisemat ovat mahtavia. Saari on kuin vihreällä sametilla verhoiltu. Korkeimmilla vuorilla on paikka paikoin lunta, ja kun aurinko osuu siihen, kontrastit ovat uskomattoman hienot. Lahden ympärillä levittäytyy lähes puuton tundra. Rannoilla on kuitenkin runsaasti meren tuomaa ajopuuta ja tietysti myös muuta hylkytavaraa, niiden joukossa muun muassa pelastuslautan riekaleet.
Kuulimme Coast Guardilta, että säätiedotuksia ei anneta tällä viikolla, koska Kodiakilla tehdään sähköasennuksia. Saamme vain SSB:llä luetun ennusteen alueittain kahdesti päivässä, mutta onneksi se riittää. Navtexin ennusteet eivät toimi, ja sääfaksille olemme liian lähellä lähetysasemaa. Saamme kuitenkin vastaanotettua aamun lähetyksen, jos radiokeli sallii. Kaksi ensimmäistä päivää pitäisi olla lähes tyyntä!
Seuraavana aamuna pumppasimme matkalla pehmenneeseen jollaamme Alaskan ilmaa ja teimme retken lahden ympäri. Kävimme maissakin, karhujen vuoksi kovaa meteliä pitäen. Näimme rantahietikossa peurojen jälkiä ja Riitta sai mukavia kuvia valkopääkotkasta ja rannalla lepäävästä ketusta. Karhujakin näimme jälleen, emme kuitenkaan rannassa käydessämme, vaan vasta veneen kannelta. Olivat ehkä pelästyneet metelöintiämme.
Kuva
Jäimme lahteen kahdeksi yöksi. Kun kolmannen päivän aamu valkeni sateisena ja synkkänä, päätimme nostaa ankkurin ja jatkaa matkaa Kodiakin kaupunkiin. Heti lähtömme jälkeen ohitimme Two Heads -saaren, jonka kupeessa on hyvä kalastusalue. Siinä oli neljä kalastusalusta pyytämässä lohta. Tuulta ei ollut lainkaan, mikä oli hyvä heille, mutta ei meille, ja jouduimmekin ajamaan koneella läpi yön. Aamulla lähestyessämme Kodiakiin johtavaa väylää, näimme lahdella useita ryhävalaita. Meressä oli myös sadoittain töyhtö- ja sarvilunneja, mutta yksikään ei päästänyt meitä riittävän lähelle, jotta olisimme saaneet siitä hyvän kuvan. Saapumisemme aikaan oli täysin tyyntä, ja pilviä oli vain kapeana kerroksena lumihuippuisten vuorten puolivälissä. Näkymä oli henkeäsalpaava!
Menimme ensin tankkaamaan ja jatkoimme sitten kulman takana olevaan St Paul Harboriin. Satamassa on satoja kalastusaluksia, tilastojen mukaan runsaat 700, pääasiassa seine nettereitä, jotka kalastavat nyt lohta, myöhemmin halibutia (lienee pallas), talvella turskaa ja rapuja. Viereisen veneen kippari esitteli veneensä konehuonetta myöten. Aluksella on kuuden hengen miehistö, ja meripäiviä kertyy noin 150 vuodessa. Kalastus ei katso säätä, kaikkiin keleihin paitsi hirmumyrskyyn mennään. Normaali lohisaalis näyttää olevan 35 tonnia/kerta. Kalastaja saa lohesta 1 dollari/lb, siis hiukan yli 2 dollaria /kg. Aluksilla on alue- ja aikarajoitukset sekä saaliskiintiöt, ja niitä valvotaan tiukasti. Toivottavasti se riittää ylläpitämään luonnon tasapainon.
Kuva
Satama on siisti ja hyvin hoidettu, mutta sen tarjoamat palvelut ovat huippuhinnoissa: suihku maksaa 4 dollaria/kerta ja maasähkö 10 dollaria/vrk. Käytämme mieluummin veneen generaattoria tai konetta pari tuntia päivässä ja peseydymme veneessä, ja näin näyttävät tekevän muutkin vierasveneet, joita on tällä hetkellä kaksi, yksi Ranskasta ja yksi Sewardista.
Kodiak on työteliäs kaupunki, joka saa elantonsa merestä. Suuri osa sen rakennuksista tuhoutui vuosisadan alun tulivuorenpurkauksessa, ja vuoden 1964 maanjäristys ja sitä seurannut tsunami tuhosivat keskustan lähes kokonaan. Kaupungin vanhin säilynyt rakennus on venäläiseltä ajalta ja toimii nyt museona. Rannassa on vieri vieressä kalanjalostuslaitoksia, jonne kalastuslaivasto tuo saalinsa.
Kodiakilaiset ovat ystävällistä väkeä. Koska täällä ei tunneta massaturismia, erotumme helposti katukuvassa. Ihmiset ovat kiinnostuneita meistä ja retkistämme. Paikallinen ystävällisyys huipentui hammaslääkärissä käynnin yhteydessä: Pekan toinen etuhammas irtosi Havaijilta lähdön jälkeen, ja Kodiakiin tultuamme menimme varaamaan ajan hammaslääkäriltä. Lääkäri otti Pekan heti sisälle, kiinnitti hampaan takaisin paikalleen, eikä laskuttanut mitään. Se oli lahja purjehtijalle!
Kuva
Kodiakista saa lähes kaikkea mitä veneeseen voi kuvitella tarvitsevansa, paitsi tietysti millikokoisia rikivaijereita. Otimme alas katkenneen sisimmäisen keulavanttimme. Tarvitsemme siihen yhden päätteen, joka pitänee tilata Vancouverista. Olemme säilyttäneet vanhan isomman keulavanttimme, josta voimme tehdä uuden, toivottavasti riittävän vahvan.
Tulevia ankkuripaikkoja varten muutamme ankkurin kettingin niin, että ankkurissa on ensin noin 80 jalkaa = 24 metriä kettinkiä ja siihen kiinnitettynä 400 jalkaa = 120 metriä köyttä. Ankkuripaikat ovat yleensä syviä, eikä 75 metrinen ketjumme ole välttämättä riittävän pitkä. Lisäksi ankkurivinssin teho ei riitä nostamaan enempää kuin 75 m ketjua, koska ketjun paino kasvaa liian suureksi.
Tällä hetkellä satamassa on kolme muuta vierasvenettä, kaksi alaskalaista ja yksi kanadalainen. Olemme viettäneet alaskalaisten Sherylin ja Markin ja Kathyn ja Vicin kanssa mukavia iltoja vuorotellen toistemme veneissä. He ovat neuvoneet meille parhaat ankkuripaikkansa matkalla Prince William Soundiin, ja saimme heiltä myös kirjallisuutta luettavaksi ja kopioitavaksi. Nyt meillä on, kiitos skannerin, kopioituina oppaat Prince William Soundiin ja täältä Sewardiin, ja olemme tutustuneet alueen historiaan kultaryntäyksestä kettufarmeihin.
Tällä hetkellä Alaskassa kalastetaan jokiin nousevaa lohta myös haaveilla. Haavikalastus on luvanvaraista, saaliin määrä on rajoitettu, eikä sitä saa harjoittaa muut kuin paikalliset asukkaat, jotka täyttävät pakastimensa valtaosin juuri tällä menetelmällä.
Koska kutulohi ei syö, on kehitetty vaihtoehtoisia kalastustapoja. Suolavedessä käytettävä, kaikille sallittu menetelmä on kolmikoukku, joka on painotettu lyijyllä. Koukku heitetään kalaparveen, sitten kiskaistaan, ja yleensä koukun mukana kuulemma nousee kala. Tapa ei vaikuta kovin reilulta kalaa kohtaan, mutta jos emme muuten saa saalista, turvaudumme varmasti siihen. Olemme ostaneet jo savustuspusseja ja odotamme innolla kalaan pääsyä!
Kuva
Meidät kutsuttiin Kathyn ja Vicin kanssa sunnuntaiaamiaiselle ruotsalaista sukujuurta olevan satamamestari Martyn kotiin. Olimme kuulemma Martyn ja Marionin ensimmäiset suomalaiset vieraat. Marion on tunnettu gourmet-kokki ja aamiainen oli sen mukainen. Kävimme myös katsomassa heidän rakennusprojektiaan kaupungin sisäänajoväylän rannalla, 20 metriä korkealla töyräällä. Työteliäs pariskunta tekee charter-gourmet -risteilyjä veneellään kesäkaudella, ja heidän uuteen taloonsa tulee myös Bed and Breakfast. Marty on ystävällisin satamamestari, jonka olemme tavanneet. Hän tuli aamiaisen jälkeen veneellemme merkitsemään karttaamme Kodiakin ja Afognakin suojaisia ankkuripaikkoja ja lahjoitti meille vielä kopion Prince William Soundin purjehdusoppaasta.
Martyn seurassa tulivat veneellemme myös Jacques and Bernadette, ranskalainen pariskunta, joka oli tullut satamaan edellisenä iltana. Menimme heidän ja Kathyn ja Vicin kanssa illastamaan, ja sen jälkeen katsastamaan ranskalaisten veneen, minkä jälkeen menimme vielä alaskalaisten veneelle istumaan iltaa, joka tällä erää oli heidän viimeisensä Kodiakilla.
Karttoihimme on nyt merkitty niin paljon mielenkiintoisia ankkuripaikkoja, että niiden koluamiseen menisi vuosia. Saapa nähdä, milloin lähdemme Alaskasta. Olemme myös yrittäneet selvittää veneen talvehtimispaikkaa. Vahvimmalta vaihtoehdolta vaikuttaa nyt Seward. Sieltä on nopea maayhteys Anchorageen, jossa on parhaimmat palvelut. Olemme jo varanneet lennot Eurooppaan, jonne lähdemme 20. syyskuuta Anchoragesta. Ajoitus tuntuu olevan oikea, koska sää alkaa muuttua syyspäiväntasauksen paikkeilla myrskyisemmäksi.
Vuokrasimme auton päiväksi ja ajoimme kaikki Kodiakin tiet, yhteensä noin 100 mailia. Tieverkko kattaa vain pienen osan saaresta. Saimme samalla ostettua kaupungin ulkopuolella olevasta Wal Martista kalastustarpeita Vicin ohjeiden mukaisesti. Halibut-koukkujen siima kestää 300 kg, mutta kukapa sen kokoisen kalan jaksaa nostaa ylös. Vielä pitää hankkia kalastuslupa, 140 dollaria, ja ehkä rapumerta.
Suunnittelimme olevamme Kodiakin kalasataman laiturissa viikon, mutta sään; tällä hetkellä 30-35 solmua ja puuskissa 50, ja osittain mukavan seuraelämän vuoksi oleskelu venyy muutamalla päivällä. Täältä lähdettyämme kiertelemme jonkin aikaa Kodiakin ja Afognakin saarten ankkuripaikkoja. Sitten ylitämme Shelikofin salmen ja menemme Amalik Bayhin ja Geographic Harboriin tutustumaan karhuihin.
Kuva
 

No comments:

Post a Comment