Friday, 30 August 2013

18.4.2006


 San Cristobal
Kuva
Retki oli siirretty Monican ja Felixin toivomuksesta tiistaihin, ja niin lähdimme aamulla klo 10 perämoottoriveneellä merelle. Mukana olivat Irmeli ja Tapio, Monica ja Felix, ecuadorilainen pariskunta 7-vuotiaan tyttärensä kanssa ja me. Ajoimme rantaa pitkin koilliseen kohti Isla Lobosia ja pysähdyimme matkalla ihastelemaan fregattilintuja, erityisesti uroksia punaisine kaulapusseineen. Jatkoimme puolen tunnin matkan päähän Leon Dormido -nimiselle kalliosaarelle, joka sijaitsee noin 5 mailia rannasta Bahia Stephensin kohdalla. Meidän karttaamme sen nimeksi on merkitty Roca Pateadora. Saari on 148 metriä korkea kivi, joka on haljennut kolmeen osaan. Itäisen ja keskimmäisen välissä on 12 metriä leveä ja noin 15 metriä syvä kanava. Rannat ovat pystysuoria, joten maihin meneminen on mahdotonta. Kartan mukaan aivan rannassa on vettä noin 80 metriä.
Kuva
Kiersimme ensin veneellä saaren ympäri ja bongasimme kalliokielekkeillä istuskelevia sinijalka- ja naamiosuulia. Sitten pistimme snorklausvälineet päälle ja pulahdimme koko porukka kylmään veteen. Ilman märkäpukuja ainakaan meillä ei olisi ollut sinne mitään asiaa. Uimme ryhmässä vain muutaman metrin päässä kallioseinämästä, joka katosi pystysuorana alas pimeyteen. Saaren ympäristössä voi normaalisti nähdä muun muassa vasarahaita, mutta poikkeuksellisen kylmästä vedestä johtuen ne olivat poistuneet alueelta. Onnistuimme näkemään ainoastaan yhden pienen hain, mutta haiden sijasta saimme ihastella merikilpikonnia, isoja ja pieniä värikkäitä kaloja sekä korallien ja kasvien peittämää kallioseinämää.
Uinnin jälkeen jatkoimme Isla Lobosin ja San Cristobalin väliseen noin 50 metriä leveään salmeen. Salmessa on vettä vain noin 1,5 metriä, vesi on kristallinkirkasta, ja pohja on vaaleaa hiekkaa. Ankkuroimme veneen keulan ja veimme köyden rantaan. Saaren nuoret merileijonat ottivat meidät innolla vastaan. Ne osallistuivat ankkurointiin kieppumalla ankkuriköyden ympärillä ja riippumalla köyden päässä. Kun menimme uimaan, ne pyörivät ympärillämme, syöksähtelivät hurjaa vauhtia kohti, mutta kääntyivät viime tipassa sivuun. Seurallisimmat niistä päästivät meidät aivan kosketusetäisyydelle. Vietimme niiden seurassa ratkiriemukkaan parituntisen, jona aikana ei veden kylmyyskään haitannut.
Kuva
Paluumatkalla pysähdyimme vielä kuvaamaan sinijalkasuulia ja fregattilintuja. Viimeinen lahdelma ennen Naufragio Baytä on nimeltään Las Tijeretas alias Darwin Bay, jossa Darwin ensimmäisen kerran rantautui Galapagos-saarilla. Se oli myös San Cristobalin ensimmäinen satama. Rantakalliolle on pystytetty Darwinin patsas ja sinne johtavan polun varressa on useita näköalatasanteitaa. Opaskirjojen mukaan lahti on myös oivaa snorklausaluetta.
Illalla menimme suurella joukolla hummeri-illallisella Fernandon kotiin. Pitkän pöydän ääressä istuivat meidän lisäksemme suomalaiset Irmeli ja Tapio, ranskalaiset Michel, Michel ja Melanie ja saksalaiset Monica ja Felix. Pääruokana oli langustino, jota joissakin kirjoissa kutsutaan myös espanjalaiseksi hummeriksi (spanish lobster). Varsinaisen lobsterin, täällä nimeltään langusta, pyynti on tänä vuonna kielletty.
Kuva
Kysyimme Fernandolta mahdollisuutta mennä muillekin saarille. Hänen mielestään Isla Espanolalle ei voi mennä lainkaan. Se on asumaton saari, joten paikallisoppaan palveluja ei voi käyttää, ja siellä vierailevat charter-veneet ilmoittavat matkaveneiden käynneistä viranomaisille. Isla Santa Marialla eli Floreanalla voi hänen mukaansa poiketa, samoin Isabelalla Villamil-kylässä. Bahia Isabela kuuluu myös kiellettyihin alueisiin.
Yritimme eilen käydä tekemässä tuloslevityksen loppuun, mutta Capitaniassa sanottiin, että tulette sitten päivää ennen lähtöä. Yksikään viranomainen ei ole kieltänyt meitä menemästä muille saarille, ja meillä on vielä lähes viikko oleskeluluvasta jäljellä. Lähtöpäivä lähestyy, se on ehkä perjantai tai lauantai. Ja muut saaret houkuttelevat kovasti!

No comments:

Post a Comment