Friday, 30 August 2013

20.6.2006


Kauehi
Olimme saaneet olla kokonaista kolme päivää yksin laguunissa, mutta eilen aamulla seuraksemme saapuivat mm. Interlude, Uterus, Poco Andante sekä suomalainen Ninni, jossa matkaavat Mikko, Yrjö ja irlantilainen John.
Kävimme ensin tervehtimässä suomalaisia purjehtijoita ja lähdimme sitten retkelle atollin itäreunalle merenrannalle. Jätimme jollan laguunin puolelle ja kävelimme kopraviljelmän halki saaren poikki. Nautimme lounaan rantapalmujen alla, minkä jälkeen menimme tutkimaan saaren ulkoriuttaa. Kalojen, rapujen ja korallissa kiinni olevien ”kaunishuulisten” simpukoiden lisäksi ihastelimme piikittömiä merisiilejä, jollaisia emme olleet koskaan aiemmin nähneet. Kyläkauppias kertoi myöhemmin, että ne ovat paikallisten suurta herkkua. Olisikohan pitänyt maistaa?
Kuva
Laguunissa pysähdyimme vielä snorklaamaan pieneen lahdelmaan, jonka merenalainen maailma oli järisyttävän hieno: mahtavia korallimuodostelmia, simpukoita ja paljon erilaisia kaloja. Riitan mukaan kukaan ei pysty piirtämään tai maalaamaan niin värikästä ja kaunista kalaa etteikö luonnosta löytyisi vielä värikkäämpiä ja kauniimpia. Harmittelimme vain vedenalaisen kameran puuttumista. Tulevaisuudessa asia korjataan!
Seuraavana päivänä oli tarkoitus jatkaa matkaa iltapäivällä Toaun atollille. Aamupäivällä menimme ensimmäistä kertaa Tearaveron kylään, jossa on noin 200 asukasta. Ensimmäinen kohteemme oli kylän kaunis kirkko, seuraavaksi menimme kauppaan ja sitten tutustumaan kylän ensiapuasemaan ja sen sairaanhoitajaan Lydiaan.
Kuulimme Mikolta, että samana päivänä kello kaksi on mahdollisuus ostaa helmiä kyläkauppiaan puolisolta. Kaikkien veneiden miehistöt kokoontuivat siis kello kahdeksi kaupan eteen, jonne ilmestyi pieni kuorma-auto. Nostimme kaupan edustalta pari pitkää penkkiä ja muutaman muovituolin auton lavalle istuimiksi ja lähdimme helmiretkelle. Mukaan tulivat myös Lydia ja hänen tyttärensä.
Kuva
Ajoimme ensin kylän itäreunaan katsomaan miten helmisimpukoiden kuorista valmistetaan koruja. Sitten matka jatkui kylän läpi saaren toiseen laitaan lentokentälle. Papeetesta tulee lentokone kerran viikossa, useimmiten keskiviikkona. Kaikki tietävät aikataulun, joten turva-aitoja ei tarvita. Teimme kunniakierroksen ajamalla kiitoradan päästä päähän ja kävimme punnitsemassa itsemme lentokenttärakennuksen vaa’alla. Tämä oli muuten ensimmäinen näkemämme lentokenttä, jossa on oma laituri. Tämän jälkeen ajoimme helmifarmille tekemään kauppoja. Ensin kaikille tarjottiin kookospähkinä juotavaksi ja sitten pöydälle levitettiin kolme kasaa erikokoisia helmiä, joista jokainen sai vapaasti valita omansa.
Helmikauppoja syntyi runsaasti joko rahalla tai vaihtokauppana, sillä hinnat olivat enemmän kuin edulliset: 8 dollaria pienet ja 15 dollaria isot. Vierailun päätteeksi isäntämme pyysi naiset luokseen ja antoi jokaiselle heistä vielä helmen lahjaksi.
Palasimme retkeltä niin myöhään, ettemme voineet enää lähteä vuorovesivirtaa vastaan. Laskelmien jälkeen päätimme nostaa ankkurin seuraavana aamuna klo 06.00 ja purjehtia 70 mailin päähän Toaulle, jos tuulet vain sallivat.

No comments:

Post a Comment