Friday, 30 August 2013

24.6.2007


Havaijilta Kodiakiin
 Tyynellämerellä 24º15,87´N 159º39,26´W
Kuva
Riitan palattua Suomesta siirryimme muutamaksi päiväksi Hawaii Yacht Clubin laituriin. Saimme hyvän kylkipaikan aivan klubirakennuksen vierestä, ja nyt vihdoin saimme nauttia muuten turhauttavan marinassa olemisen hyvistä puolista kuten maasähköstä, makeasta vedestä ja tukevasta laiturista, joka helpottaa huomattavasti tavaroiden lastausta veneeseen.
Pursiseura on Havaijin vanhin ja sijaitsee aivan Ala Wain sataman keskellä ikään kuin laiturin päässä. Suurin osa seuran veneistä on pienehköjä huviveneitä, jotka ottavat aktiivisesti osaa seuran purjehdustapahtumiin ja joka perjantaisiin karkeloihin, mutta runsaasti on myös paikallaan pysyviä lähinnä asuntokäytössä olevia veneitä. Vierasveneitä oli varsin vähän: yksi hollantilainen, yksi ranskalainen, muutama kanadalainen ja manneramerikkalainen. Ranskalaisvene on tulossa myös pohjoiseen, kaikki muut ovat menossa etelään.
Veneen kunnostus seuraavaa legiä varten sujui hyvin, onhan Honolulussa saatavilla lähes kaikkea, kunhan vain tietää oikeat osoitteet. Revennyt keulapurje ja ison alakulman nauhat saatiin korjattua North Sails Hawaiin vintillä. Jätimme pienemmän isopurjeen ja genoan paikalleen, koska kelit voivat olla reippaanpuoleisia pohjoiseen mentäessä. Saimme myös tarvittavat varaosat perämoottoriin, mutta kajakit jäivät vielä toistaiseksi hankkimatta.
Tapasimme pursiseurassa kotkalaisen Juhan, joka asustelee saksalaisen vaimonsa kanssa viereisessä laiturissa olevassa veneessään. Suomalaisveneitä ei kuulemma poikkea usein Honolulussa. S/Y Kristiina taisi olla edellinen muutama vuosi sitten. Saimme Juhalta hyvää paikallisopastusta, ja oli mukava pitkästä aikaa rupatella suomeksi muidenkin kuin oman väen kanssa.
Kuva
Päätimme vuokrata auton, jotta saisimme tehtyä pakolliset hankinnat ja pääsisimme näkemään Oahun saarta myös Honolulun ulkopuolelta. Valitsimme tavan mukaan halvimman vaihtoehdon, mutta toimiston naisella oli varmastikin hyvä päivä, sillä hän antoi meille samaan hintaan avoauton, jolla huristelimme tukka hulmuten pitkin saarta seuraavat kolme päivää.
Honolulun ruuhka-alueen ulkopuolella Oahun saari on kaunis ja rehevä. Ja vaikkakin asutusta on paljon pitkin rannikkoa, varsinainen rantaosuus näyttää olevan jokamiehen käytettävissä, toisin kuin esimerkiksi Tahitilla. Erityisesti kaksi saarta koillis-lounaissuunnassa halkovaa tietä olivat upeita. Tiet kulkevat ajoittain niiden yli kaartuvien puiden muodostamassa vihreässä tunnelissa, jonka kumpaakin puolta reunustavat jylhät vuoret.
Vaikka Honolulun edustallakin lautaillaan, on lainelautailijoiden varsinainen paratiisi Oahun pohjoisranta. Uusia ja käytettyjä lainelautoja myydään joka puolella, ja lainelautatelineitä näkee autoissa, skoottereissa ja jopa polkupyörissä. Saari elää turismista, ja se näkyy kaikkialla, erityisesti Waikikilla, joka on tungokseen asti täynnä korkeita hotellirakennuksia. Risteilyalukset kulkevat saarelta toiselle, ja lentokoneet ja helikopterit suihkivat taivaalla.
Kuva
Saarikierroksen aikana opimme muun muassa, että Havaijin saaret yhdistyivät vuonna 1795 Oahulla käydyn taistelun jälkeen. Taistelun voittoisaa osapuolta johti Ison Saaren päällikkö Kamehameha, jolla oli käytössään myös länsimaisia tuliaseita. Taistelun jälkeen Kamehameha julistautui koko saariryhmän kuninkaaksi. Itsenäisen Havaijin viimeinen hallitsija oli kuningatar Liliuokalan, jonka joukko amerikkalaisia liikemiehiä syöksi vallasta vuonna 1893 USA:n merijalkaväen epävirallisella avustuksella. Ja kuten tiedämme, Havaijista tuli lopulta USA:n 50. osavaltio.
Tänä päivänä Havaijin alkuperäisasukkaat ovat selvänä vähemmistönä ainakin Honolulun katukuvassa. Suuri osa saarten alkuperäisistä asukkaista on joutunut muuttamaan mannermaalle korkeitten hintojen takia. Sen sijaan saaren länsirannalla levittäytyvissä kodittomien pressukylissä alkuperäisväestön osuus näyttää olevan huomattavan suuri. Onneksi sää ei ainakaan aiheuta ongelmia kodittomille, ja vaikuttaa siltä, että viranomaisetkin antavat heidän olla suhteellisen rauhassa. Koko omaisuus kulkee monella hyvinvointivaltion asukkaalla ostoskärryssä.
Hankimme ruoat Don Quijotesta, joka nimestään huolimatta on aasialaisten omistuksessa, kuten monet saarten yrityksistä. Kaupassa oli mitä ihmeellisimpiä japanilaisia, vietnamilaisia ja korealaisia ruoka-aineita ja ruokia, jotka olivat herkullisen näköisiä, mutta kun meillä ei ole mitään käsitystä, miten niitä valmistetaan, jouduimme tyytymään tavanomaisimpiin ruokiin. Havaijin hinnat olivat onneksemme huomattavasti alle Tahitin hintatason, vaikka tämä onkin kuulemma USA:n kallein osavaltio. Hyvänä kakkosena tulee tietysti määränpäämme Alaska.
Kuva
Teimme laiturissa vielä juhannussiivouksen ja vaihdoimme salonkiin uudet, vihreät verhot Raiatealla kostuneiden tilalle. Nyt olemme kuin lehtipuiden siimeksessä. Juhannusaattona irrotimme köydet laiturista ja suuntasimme keulan kohti Kauaita. Päätimme pysähtyä sinne yhdeksi yöksi ankkuriin totuttelemaan jälleen vene-elämään pitkän maissa oleskelun jälkeen.
Matkaa Kauain Hanalei Bayhin oli vain noin 100 mailia, ja oletimme Oahun saaren katveessa olevan tyyntä. Tuuli oli kuitenkin varsin reipas, 25 - 35 solmua sivutuulta, ja jouduimme jarruttelemaan parisen tuntia Kauain edustalla mennäksemme riutan läpi päivänvalossa.
Kuva
Hanalei Bay on kaunis, suojaisa lahti, jota ympäröivät vihreät vuoret vesiputouksineen eli kuin suoraan postikortista. Paikka on erittäin suosittu, mutta tilaa oli kuitenkin ankkurointiin yllin kyllin, vaikka paikallisveneitä olikin poijuissa runsaasti. Olimme ainut ulkomaalaisvene lahdella.
Osuimme sopivasti melontatapahtumaan. Rannan tuntumaan oli tehty lipuista melontarata, ja rannalle oli pystytetty muutama aurinkokatos katsojia varten. Eri-ikäiset ja kumpaakin sukupuolta edustavat melojat kilpailivat paikallisista mestaruuksista koko päivän. Seuraavana päivänä olisi ollut mailin ja kahden mailin uintikilpailut, mutta emme jääneet niitä enää seuraamaan, vaan nostimme ankkurin illansuussa ja suuntasimme pohjoiseen hyvässä sivutuulessa.
Kuva
Saimme heti alkutaipaleella lilan värisellä mustekalapyydyksellä ison mahi-mahin. Kalaa sai väsyttää kauan, ja tainnutus vei melkein puoli pulloa giniä. Tähän oli tosin syynä veneen odottamaton heilahdus, jolloin pullo lipsahti Riitan kädestä, ja näin Pekan shortsitkin pestiin ginillä. Kala oli 124 cm pitkä, uusi ennätyspituus. Painoa emme tiedä, mutta oletettavasti ainakin 15 kg. Siinä sitä on syötävää kerrakseen. Ja kalan perkaaminen keinuvan veneen takakannella vastasi hyvinkin punttisalireissua!
Noin 400 mailia Havaijista pohjoiseen on ryhmä vedenalaisia vuoria nimeltään Musicians Seamounts tai Composers Seamounts, lähteestä riippuen. Tulimme suoraan Händelin vuoren yli ja ohitimme Sibeliuksen vuoren 47 mailin päästä. Molemmat vuoret kohoavat merenpohjasta noin kolmen kilometrin korkeuteen, mutta niiden päällä on vettä vielä yli kaksi kilometriä.
Tuulet ovat olleet alkumatkalla varsin suosiollisia; päivämatkat ovat olleet poikkeuksetta yli 140 mailia. Toivomme tämän jatkuvan. Reitin valinta on askarruttanut meitä jonkin verran. Korkea, jonka piti olla meistä itään, olikin suoraan edessämme ja varsin laajana siirtyen jopa länteen. Sen itäpuolelta ei voi mennä vastatuulen takia ja myötätuulen (länsi) puolelle on liian pitkä matka. Siispä päätimme mennä suoraan ja moottoroida tyynen vyöhykkeen läpi. 31ºN saavuimme korkean reunaan ja jouduimme lisäämään purjeita ja korjaamaan kurssia enemmän länteen.
Yöt kylmenevät hiljalleen. Takkeja ja pitkiä housuja on kaivettu esille, mutta pitkään tropiikissa olleina sinnittelemme vielä paljain jaloin. Mikähän niissä kengissä on, kun ne tuntuvat niin ahdistavilta? Pistimme lämmityksenkin päälle pari päivää sitten. Ulkoilman lämpötila on tällä hetkellä 9,6 astetta, ja meriveden lämpötila putoaa hiljalleen Havaijin 24 asteesta kohti Alaskan noin 10 astetta.
Kuva
Olemme kokeilleet taas erilaisia purjeyhdistelmiä, koska meillä on keulassa nyt pienempi genoa. Hyvä, joskaan ei kovin tavallinen, kokoonpano on genoa, kutterifokka ja mesaani ja isopurje rullattuna sisään. Tällä yhdistelmällä meno on tasaisinta 20-25 solmun tuuleen saakka. Olemme pyrkineet pitämään purjealan sopivan pienenä, jotta emme rasittaisi venettä liikaa, ja matkantekokin on mukavampaa pienemmillä kallistuskulmilla. Nopeudessa hiukan menetetään, mutta etuna on, että voimme tarvittaessa mennä piihin helposti, kun mesaani on jo valmiiksi ylhäällä. Vuosien saatossa oppii kaikenlaista.
Löysimme länsi/lounaistuulet paikassa 35.35N 164.40W. Korkeapaine on siirtynyt länteen, ja koillisessa on matalapaine. Pohjoisessa laajeneva korkeapaine aiheuttaa luoteistuulia reitillemme. Matkanteko on hidastunut, mikä on hyvä, koska siten vältämme matalan reunassa olevan kovan tuulen tai ainakin toivomme niin. Yritimme ensin suunnitella reittiä sääfaksien perusteella, mutta neljän vuorokauden ennuste ei useimmiten ole pitänyt lainkaan paikkaansa. Niinpä päätimme purjehtia karkeasti ottaen kohti Kodiakia, ja koetamme välttää kahden vuorokauden ennusteen mukaiset myrskyt ja vastatuulet. Näillä vesillä pitkän aikavälin ennusteet ovat todellisia arvoituksia merenkulkijoille.
Kuva
Yritimme päästä matalapaineen reunan kovien tuulten alta pois, mutta eihän se näillä nopeuksilla onnistunut, vaan myräkkä meni suoraan ylitsemme. Oli varsin reipastuulinen vuorokausi, mutta onneksi tuuli oli sivumyötäinen. Myräkän aikana isonpurjeen ulosvetoköysi napsahti poikki puomin päästä. Sen pujottaminen uudestaan puomin sisään oli hankalaa, mutta onnistui lopulta.
Riitta kertoi jo noin viikko sitten bonganneensa mustajalka-albatrossin, ja tänään saimme ihailla laysan albatrosseja aivan lähietäisyydeltä. Osuimme ilmeisesti kalaparven kohdalle, koska meressä oli kymmeniä albatrosseja ja iso delfiiniparvi kaikki sulassa sovussa. Delfiinit kävivät välillä loikkimassa Sareman keulassa ja albatrossit lentelivät ympärillä. Hieno elämys!
8.7. osuimme matalapaineen pahimman tuulirintaman reunaan ja saimme 35 - 45 solmun sivuvastaisen. Matalapaineen alue oli laajuudeltaan noin 100 mailia, joten väistäminen ei onnistunut. Meno oli räväkkää, mutta suunta ei valitettavasti ollut aivan oikea, vaan ajauduimme liikaa länteen. Äkkiä kuului kova paukahdus; sisimmäinen keulavantti oli mennyt poikki maston yläpäästä ja purje rullineen jäänyt roikkumaan nostimen varaan. Otimme purjeen sisään, kiristimme nostimen tiukkaan ja lisäsimme vielä genaakkerin nostimen tukemaan pakettia. Tämän jälkeen tutkimme jälleen kerran sääennusteita, katsoimme vielä ulos ikkunasta tilanteen varmistamiseksi ja totesimme, että on parasta keskeyttää matkanteko vähäksi aikaa. Laitoimme siis Sareman purjeet piihin ja jäimme odottelemaan sään rauhoittumista.
Kuva
Tämä oli jo toinen kerta, kun keulavanttimme katkesi. Olemme tulleet siihen tulokseen, että syynä on (edelleen) puuttuva nivel. Mastomme valmistaja Selden käyttää puristettuja t-liittimiä, ja sellainen on myös nyt katkenneessa vaijerissa. Se on ilmeisesti rakenteeltaan liian jäykkä keulavanttiin. Purje taivuttaa väistämättä vaijeria, ja kun liittimessä ei ole niveltä, jatkuva taivuttelu katkaisee lopulta vaijerin. Toinen mahdollisuus on se, että liitin on puristettu liian tiukkaan, jolloin vaijeri vaurioituu. Tätä ei tietystikään näe ulospäin.
Kysyimme North Sails Finlandin Timo Telkolan mielipidettä ongelman ratkaisusta. Hänen vastauksensa tuli, kuten tavallista, heti paluupostissa. T-päätteeseen kannattaa hitsata haarukkapääte niveltä varten. Pitää toivoa, että t-liitin roikkuu edelleen mastossa ja että Kodiakilta saa Sta-lock tai Norseman -päätteen millikokoiselle vaijerille, olemmehan tuumakokoisessa maailmassa.
Odottelimme piissä jokusen tunnin. Sisällä oli mukavan rauhallista tuulen tuivertaessa ympärillä. Vene pysyi noin 60 asteen kulmassa tuuleen nähden, kun mesaanissa oli yksi reivi ja se oli tiukasti keskellä, kutterifokka oli myös jalustettu tiukkaan ja ruorissa oli täysi kulma tuulta vasten. Ajelehtimisnopeutemme oli alle solmun. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun menimme piihin. Kokemus oli niin positiivinen, että päätimme turvautua siihen aina tarvittaessa, sen sijaan että runnoisimme väkisin kovassa tuulessa. Näin pysyy sekä vene kunnossa että mieliala korkealla.
Kuva
Kodiakia lähestyessämme tuuli loppui kokonaan, kuten sääennustekin oletti. Moottoroimme hiljalleen viimeiset puolitoista vuorokautta. Ilman lämpötila nousi 15 asteeseen 100 mailia ennen maata, ja se tuntui suorastaa kesäiseltä. Sumu, joka vaivasi muutaman vuorokauden ajan, hälveni samalla. Viimeisen kahden vuorokauden aikana emme saaneet enää sääfakseja Kodiakilta, olemme todennäköisesti liian lähellä lähettävää asemaa. Toisaalta Kodiakilla kuuluu VHF-sääennuste WX-kanavilla, ja se päivitetään kuuden tunnin välein. Onneksi, sillä ennusteet muuttuvat jatkuvasti.
Olimme laittaneet lämmityksen päälle yhdeksän päivää ennen saapumistamme. Molemmat lämmityslaitteet saatiin toimimaan, tosin salongin lämmitin sammuu aika-ajoin. Varaosia on onneksi mukana, joten sen remontoiminen on lähipäivien projekteja. Tällä hetkellä generaattorin jatkuva korjaus pitää kädet rasvassa.
Reitillemme Havaijilta Kodiakin saarelle syntyi mutka poikineen. Tuulen suunta muuttui usein, ja osuimme kahteen kovan tuulen alueeseen. Autopilottimme jaksaa onneksi ohjata kovassakin kelissä, vaikka purjeita olisi liikaakin. Totesimme taas, että raskas, tukeva vene on erinomainen näillä vesillä. Pasaatituulissa paino on joskus tuntunut turhalta.
Kuva
Näimme Havaijilta lähdön jälkeen vain neljä laivaa, kaikki suuria konttilaivoja, ja yhden kalastusaluksen aivan Kodiakin kupeessa, vaikka purjehdusoppaat varoittavat runsaasta laivaliikenteestä ja kalastuksesta.

No comments:

Post a Comment