Friday, 30 August 2013

2.6.2007


21º17,080´N 157º50,602´W
Saavuimme Honoluluun Ala Wai Harborin polttoainelaituriin perjantaina 1.6. klo 10. Matka Tahitilta kesti 19 vrk ja 22 tuntia. Legin pituus oli 2613 mailia. Ottaen huomioon alkumatkan tuulettomuuden ja hepoasteiden tyvenet, matka sujui varsin nopeasti. Runsaat kuusi vuorokautta purjehdimme koskematta autopilottiin sen paremmin kuin purjeisiinkaan, ja nopeutemme oli varsin hyvä, 140-150 mailia vuorokaudessa.
Kuva
Havaijin pääsaaren katveessa jouduimme täysin tyveneen noin 10 tunniksi. Käytimme hyväksi tyventä ja laskimme repeytyneen keulapurjeen alas ja nostimme uuden tilalle. Honoluluun jäi siis vain isopurjeen vaihto. Saimme e-maililla sovittua purjeiden korjauksen Honolulussa North Sailsin loftissa. Kiitos jälleen Suomen Timo Telkolalle informaatiosta. Tuuli nousi sopivasti purjeen vaihdon jälkeen, ja loppumatka Honoluluun sujui taas purjehtien.
Tämä oli kaikkienaikojen heikoin legimme kalansaannin suhteen. Meillä oli uistin joka päivä vedessä, mutta saimme ylös ainoastaan yhden tonnikalan. Sen sijaan menetimme kaiken kaikkiaan kuusi uistinta. Syynä oli ehkä osan aikaa liian kireä jarru, mutta varsinainen syy lienee ollut liian isot kalat. Monet tapsit oli yksinkertaisesti purtu poikki.
Eräänä aamuna Pekan ollessa nukkumassa Riitta taisteli ison tonnikalan kanssa, sai sen lopulta melkein reelingille saakka, mutta kun voimat eivät riittäneet sen nostamiseen, kalan onnistui pyristellä itsensä irti. Pekka heräsi siihen, kun Riitta manasi muutamankin kerran, että ”Voi hyvänen aika!!!!”.
Odotellessamme maahantulotarkastusta polttoainelaiturissa, tankkasimme tankit täyteen sekä vettä että polttoainetta. Puolilta päivin saapui kolme tarkastajaa, joista kaksi meni Pekan kanssa viereisen kahvilan pöydän ääreen käymään läpi veneen papereita, ja kolmas jäi veneelle Riitan kanssa tarkastamaan veneen, lähinnä sen jääkaapin ja pakastimen sisällöt. Tarkastus oli nopeasti hoidettu, olivathan viisumit ja muut dokumentit kunnossa, ja tarkastajat poistuivat mukanaan viimeiset kaksi tomaattiamme, puolikas porkkana ja jätesäkkimme, jotka ongelmajätteinä hävitettäisiin valtion laskuun. Meidät kirjattiin maahan marraskuuhun saakka. Saimme ohjeet mennä viimeistään tiistaina klo 10 heidän toimistoonsa Pier n:o 1 hakemaan purjehduslupa.
Jäimme polttoainelaituriin vielä muutamaksi tunniksi ja selvitimme, että Hawaii Yacht Clubilla ei ole meille paikkaa ennen kuin seuraavana päivänä. Kapeammalle veneelle olisi ollut, mutta 4,5 m aiheuttaa ongelman. Waikiki Yach Club ei vastannut puhelimeen, joten kävely Harbor Masterin toimistoon jäi viimeiseksi mahdollisuudeksi. Sieltä saimme tiedon, että paikka löytyy, mutta vasta klo 15.
Kuva
Meille osoitettu paikka on lievästi sanottuna omalaatuinen. Siinä on ollut pistolaiturit, ja on tavallaan edelleenkin, mutta niihin johtavat puiset sillat on sahattu poikki, ja betonisiin pistolaitureihin on maalattu ”keep off”. Myös pollarit on poistettu ja kirjallisessa sopimuksessa on erikseen määritelty, ettei koko pistolaituriin saa koskea. Ulommaisena kiinnityksenä on vain pistolaitureiden välissä oleva betonipilari. Kiinnitimme veneen kuitenkin toisen puolen laituriin. Saapa nähdä syntyykö siitä ongelmia. Maihin pääsemme vain jollalla hinaamalla se uimatasolta maihin köydellä. Maihinnousu on enemmän kuin vaarallista, mutta vuorikiipeilijän keinoin sekin onnistuu. Paikkamme on muuten varsin hyvä, sillä läheisellä polttoainelaiturilla on myös pikkuinen kauppa/kahvila, joka myy lounasruokaa take away -periaatteella hintaan 3-5 dollaria annos. Ja mikä parasta, sieltä löytyvät myös pesukoneet ja internet-yhteys.
Saimme lauantaina järjestettyä Riitalle liput Suomeen, jonne hän lähtee jo sunnuntai-iltana. Pekka jää Honoluluun korjauttamaan purjeita, kunnostamaan perämoottorit, hankkimaan varaosia ja pesemään pyykkejä. Toivomme myös, että saamme Havaijilta hankittua kanootin Alaskaa varten. Se kun on huomattavasti ympäristöystävällisempi kulkuneuvo kuin perämoottori, ja sillä saattaisi kuntokin kohentua.

No comments:

Post a Comment