Friday, 30 August 2013

27.5.2007


11º54,344’N 151º33,687´W
Olemme nyt purjehtineet vastaiseen muutaman päivän siitä huolimatta, että tuulikarttojen mukaan meillä pitäisi olla sivutuuli tai jopa sivumyötäinen. Tuuli hiipui lähes kokonaan lähestyessämme päiväntasaajaa, jonka ylitimme konevoimin 21.5. klo 16.32 Havaijin aikaa kohdassa 148º40,133’ W. Juhlistimme tapausta perinteisin menoin nauttimalla kuohuviiniä ja tapasta.
Ylitimme päiväntasaajan tyvenen eli hepoasteet juuri siellä, missä niiden purjehdusoppaiden mukaan pitikin olla, ja alueen leveyskin oli tilastojen mukainen, hiukan alle 100 mailia. Heti tyvenen jälkeen alkoi tuulla koillisesta, ja olemme nyt matkanneet taas useamman päivän reipasta vauhtia. Päivämatkat ovat olleet 140-160 mailia. Ainoa takaisku oli genoan repeäminen. Syynä oli saalingin tekemä reikä ja liian kova tuuli, joka lopulta halkaisi purjeen. Jatkamme nyt genoan sijasta fokalla ja kutterifokalla sekä täydellä isolla, ja nostamme mesaanin, jos tuuli heikkenee. Tällä vauhdilla ETA Honolulu 2.6. aamulla.
Vara-ankkurin kiilat irtosivat kovassa röykytyksessä, ja ne piti käydä vasaroimassa paikoilleen keulassa. Täytyy varmasti kehittää jatkossa parempi tapa ankkurin kiinnittämiseksi. Totesimme jälleen kerran kuinka hienoa on, ettei tarvitse enää mennä reivaamaan purjeita kannelle, kun merivesi lentää ympärillä ja keula hyppää reippaasti vasta-aallossa.
Kuva
Kalaonnemme on ollut edelleen huono, ellei peräti kadoksissa. Sashimi-kastikkeen ainekset ovat valmiina odottamassa, ja maku melkein tuntuu suussa jääkaappia avatessa, vain kala puuttuu. Olemme menettäneet vieheitämme yhden päivävauhdilla. Luultavasti vieheen viejät ovat olleet isoja tonnikaloja, koska heti kun Riitta lisäsi siimaan painon ja sai siten vieheen uimaan syvemmällä, aloimme menettää niitä. Tonnikalaa nimittäin pyydetään hiukan syvemmältä, mahi-mahia sen sijaan pinnasta. Siima on selvästi katkennut kalan hampaisiin, joten olemme nyt siirtyneet vaijeritapsiin. Ongelmana on ainoastaan se, että parhaat vieheemme ovat jo menneet kalojen mukana. Havaijilta pitää siis hankkia uusi varasto, myös Alaskan tarpeisiin. Ja ehkä vaijeritapsia lisää. Monella Alaskan kävijällä on ollut myös rapumerta. Taskurapuja ja hummereita ainakin on mahdollista pyytää Alaskasta Kanadaan. Kuningasrapu on niin suuri, että se vaatinee oman mertansa.
Meri on ollut lähes autio koko matkamme ajan. Ainoastaan Humboldtin virrassa näimme useita kalastusaluksia yhden ja saman vuorokauden aikana. Sen sijaan erilaisia liitäjiä, tiiroja, suulia ja pikkujouhipyrstöjä on näkynyt lähes päivittäin. Olemme saaneet myös nauttia suurten lentokalaparvien huikeista liitoesityksistä. Parhaimmillaan kalat saattavat lentää satoja metrejä aaltojen välissä ja aallonharjalta toiselle ennen kuin niiden lento katkeaa vesiseinään.

No comments:

Post a Comment