Friday, 30 August 2013

30.5.2006


Marquesas
10º27,889´S, 138º40,093´W Fatu Hiva, 
Päätimme ajoittaa Fatu Hivalle saapumisen aamuun ja hidastaa matkantekoa valitsemalla pidempi pohjoinen reitti. Yöllä nousi kunnon tuuli, noin 30 - 35 solmua kaakosta, eikä hidastaminen oikein onnistunut. Olimme Fatu Hivan suojan puolella yöllä kolmen aikoihin ja sahasimme saaren suojassa aamunkoittoon. Auringon noustessa totesimme osuneemme säärintamaan, ja näkyvyys Hanavave Bayhin oli olematon. Parin tunnin odottelun jälkeen lahti tuli sateen alta näkyviin, ja ajoimme 40 solmun puuskissa ankkuripaikalle. Ankkuroimme noin 20 metrin syvyyteen hiekkaan päivää aikaisemmin saapuneiden Uteruksen ja Blue Marlinin suositusten mukaisesti. Vuorilta tulevat puuskat olivat mahtavia, mutta pohjan pito oli onneksi erinomainen.
Kuva
Olimme tehneet matkaa Isabelalta Fatu Hivalle yhteensä 23 vuorokautta ja 22 tuntia. Päästyämme ankkuriin meillä ei ollut kiire maihin, vaan vietimme ensimmäisen päivän veneessä vain nauttien uskomattoman kauniista maisemista. Seuraavana aamuna menimme tutustumaan Hanavaven kylään. Kyläkauppa oli auki, ja sieltä pystyi ostamaan dollareilla, mikä kuulemma ei päivää aikaisemmin ollut onnistunut. Tavaravalikoima oli vaatimaton, ja hinnat taivaissa, joten tyydyimme neljään limutölkkiin. Kylässä ei ole pankkia, eikä siellä voi vaihtaa rahaa missään.
Kylän raitilla törmäsimme norjalaisen Blue Marlinin väkeen, Idunniin, Runeen ja heidän kaksostyttöihinsä, ja lähdimme yhdessä hieromaan kauppoja paikallisten käsityöläisten töistä. Kylässä on useita puunveistäjiä, joiden tärkein tuote on tiki, puinen jumalankuva. Toinen haluttu tuote on naisten valmistama tapa, joka on puunkuoresta valmistettu eräänlainen kangas, jolle on maalattu kuvia. Fatu Hiva on Marquesasin saarista ainoa, jolla tapaa enää valmistetaan. Kävimme ihastelemassa tapoja ja tikejä parissakin talossa ja yritimme samalla hieroa kauppoja. Laskimme, että yksi dollari on noin 150 polynesialaista frangia, mutta koska meillä ei ollut paikallista valuuttaa, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi vaihtokauppa. Rommi olisi ollut vahvaa valuuttaa, samoin t-paidat kokoa XXXXL. Onnistuimme kuitenkin vaihtamaan kolme vanhaa pelastusliiviä yhteen tikiin. Toivomme, että toinen osapuoli oli kauppaan yhtä tyytyväinen kuin me. Hedelmiä saimme kahdella t-paidalla ja muutamalla hiuslenkillä kaksi täpötäyttä muovikassillista: banaaneja, mandariineja, mangoja, greippejä, sitruunoita ja guavoja.
Fatu Hivalla asuu muutama sata ihmistä kahdessa eri kylässä, Hanavavessa ja Omoassa. Tavallisin yhteysväline kylien välillä on vene, joko nykyaikainen alumiinivene tai perinteinen kylkiäiskanootti. Kylissä on myös autoja, mutta niiden käyttö on vähäistä, niin kuin on teidenkin määrä. Saaren ainoa tie kulkee Hanavaven ja Omoan välillä ja on pituudeltaan ehkä 20 kilometriä.
Kuva
Yritimme järjestää vaellusretken Omoasta Hanavaveen niin, että paikallinen vene olisi vienyt meidät Omoaan ja olisimme kävelleet sieltä sitten takaisin Hanavaveen. Hintapyyntö noin 2x15 minuutin venematkasta oli tyrmistyttävät 100 dollaria. Autolla mennen hinta olisi ollut kaksinkertainen. Kauppoja ei siis syntynyt. Päätimme järjestää retken omin voimin norjalaisten Uteruksen ja Blue Marlinin väen kanssa niin, että menimme koko joukko kahdella jollalla Omoaan. Riitta, Idunn ja Rune lähtivät vaellukselle, ja Pekka ja Benjamin plus Henrietta ja kaksoset tulivat jollien kanssa takaisin Hanavaveen.
Omoan kivilaituri oli lahden toisessa ulkoreunassa kovassa aallokossa ja syvässä paikassa. Hyppäsimme yksi kerrallaan jollista liukkaalle laiturille, paitsi Pekka joka ensin toi laiturille Runen, joka oli sitonut oman jollansa poijuun kiinni, ja palasi sitten saman tien Hanavaveen. Muut menivät tutustumaan Omoan kylään ja etsimään postia, jossa kuulemma saisi vaihdettua dollareita frangeiksi. Posti löytyi, mutta rahaa siellä ei suostuttu vaihtamaan. Paikallinen ruokakauppa ei huolinut dollareita eikä myöskään euroja, joten säästyivätpä nekin rahat. Palasimme laiturille, jossa Rune hyppäsi veteen ja haki jollan, joka Benjaminin kipparoimana palasi Hanavaveen. Riitta, Idunn ja Rune sen sijaan aloittivat noin kuuden tunnin taivalluksensa vuorten yli. Ensimmäiset pari tuntia kiivettiin ylämäkeen paahtavassa helteessä, matkan keskiosuudella nautittiin henkeäsalpaavan komeista maisemista, ja loppumatka tultiin alas vuorenrinnettä kaatosateessa ja rakot jaloissa. Mutta kyllä kannatti!
Kuulimme samana iltana paikalliselta poliisilta, että immigration-viranomaiset ovat tulossa Hiva Oalta tekemään ratsian saarelle. Paikallisen poliisin ehdotus oli, että kaikki luvatta saarella olevat veneet lähtisivät ennen keskiviikkoaamua, jotta sakkosumalta vältyttäisiin. Päätimme, kuten viisi muutakin venettä, lähteä varmuuden vuoksi (pakoon) jo tiistaiaamuna, vaikka sen seurauksena emme päässeet vesiputoukselle, jonne meidän oli tarkoitus mennä seuraavana päivänä, emmekä saaneet ostetuksi tapaa. Harmillista!

No comments:

Post a Comment