Friday, 30 August 2013

3.9.2006


15º49,030´S 145º06,682´W, Kauehi 
Maanantaina eli elokuun 28. päivänä vietimme Gerhardin 50-vuotispäiviä. Pekka ehti tehdä helmisimpukan kuoresta hänelle kaulakorun, naapurin pojat tekivät kotiloista kaulariipuksen, ja Valo ja Gaston lahjoittivat helmiä. Myös syntymäpäiväkakkua koristi paikalliseen tapaan musta helmi. Söimme, joimme, lauloimme ja tanssimme polynesialaisia tansseja. Kaikilla oli hauskaa ja seuraavana päivänä päänsärky, ja Gerhard tulee varmasti muistamaan syntymäpäivänsä ikuisesti!
Kuva
Pekka, Gerhard ja Gaston kävivät Apatakilla kauppareissulla Gastonin vaneriveneellä, joka on noin 7 metriä pitkä tuulilasivene, jossa on 150 hv:n Yamaha. Matkaa naapuriatollille on noin 20 mailia, ja aikaa kului 35 minuuttia 1,5 metrin mainingissa. Paukutus oli mahtavaa! Matkalla etsittiin lintuparvia, koska niiden kohdalla on mahimahia. Mennessä kokeiltiin kalastusta useammassakin paikassa ilman tulosta. Paluumatkalla kalastettiin taas ja tällä kertaa onnekkaasti; mahimahilla oli pituutta mukavat 132 cm (oma ennätyksemme on 115 cm). Siitä tehtiin illallispöytään poisson cru’ta, grillattua kalaa ja kookoskalaa.
Apatakissa tehtiin hankinnat kaupassa, joka oli sekoitus ruokatavaroita ja rakennustarpeita, koneita, vaatteita, öljyjä ym. Vihanneksia ja hedelmiä, jotka tuodaan kerran viikossa tai kahdessa huoltolaivalla Papeetesta, on tarjolla valitettavan harvoin.
Seuraavana päivänä lähdimme koko joukko eli Valo, Gaston, Valon veli Dick, Elisabet, Gerhard ja me plus talon koirat Baloo ja Niki, piknikille atollin etelälaidalla sijaitsevalle motulle. Pienellä, kauniilla motulla oli runsaasti kookospalmuja ja paljon lintuja: keiju- ja ruskotiiroja, kaappareita, suulia, jne, joilla oli alkamassa pesimisaika. Saarelta puuttuivat täysin monien motujen haitat eli hyttyset, nono-kärpäset ja rotat, joten kookospähkinät ja linnunpoikaset saavat olla rauhassa.
Sytytimme rannalle nuotion, Valo, Gaston ja Pekka punoivat palmunlehdistä ruokailualustat, ja Dick kaiveli ruuvimeisselillä simpukoita koralleista. Niistä ja edellisen päivän mahimahista valmistettiin maittava rantalounas.
Kuva
Meidän syödessämme Baloo metsästi ahkerasti rantavedessä ja sai saaliikseen noin metrisen riuttahain. Paikalliset eivät syö haita, mutta hukkaan tämäkään yksilö ei mennyt, vaan päätyi hummerimertaan syötiksi.
Toaulta oli todella vaikea lähteä! Paikka oli viihtyisä, ihmiset mukavia ja tekemistä olisi riittänyt vaikka kuinka paljon. Maman eli Valon äidin generaattoria korjattiin pari päivää, ravintolaan tehtiin vielä kirjahylly, taloon televisiopöytä, auteltiin Valoa kevätsiivouksessa ja keittiöpuolella ja Gastonia remontoinneissa ja kalastuksessa. Kävimme myös Valon johdolla keräämässä noni-hedelmiä, joista hän tekee salaisella reseptillään ihmelääkettä. Gaston väittää sitä polynesialaiseksi viagraksi. Emme kokeilleet!
Tuuliennuste oli vihdoin suotuisa itään matkaaville, ja niinpä irrotimme haikeina köydet ja lähdimme kohti Kauehia. Myös Elisabet ja Gerhard päättivät tulla sinne aikaisemman suunnitelmansa Rangiroan sijasta. Tuuli ei kääntynyt riittävästi, joten otimme pitkän luovin pohjoiseen ja sitten suuntasimme väkisin luovilla Kauehille. Koneella autellen pääsimme vaikeuksitta seuraavan aamun sisäänvirtauksessa atollin aukosta laguuniin ja olimme kylän edustalla aikaisin aamupäivällä. Gerhard ja Elisabet saapuivat muutama tunti meidän jälkeemme. Seuraavana aamuna Gerhard kertoi saaneensa etelätuulivaroituksen ja päättäneensä lähteä laguunin itäreunalle. Me sen sijaan siirryimme kylän pohjoispuolen suojaisaan, mutta kuumaan lahteen. Teimme ankkuriketjuun kolmen fenderin avulla kannattimet, jotta ketju kulkisi korallien yli, eikä pitäisi meitä kolinallaan öisin hereillä. Ensimmäisen yön jälkeen totesimme, että temppu onnistui.
Kuva
Gerhard kertoi VHF:llä, että heidän ankkuripaikkansa atollin itäreunalla on kuin paratiisi. Kirkas vesi, ei ankkurointia haittaavia koralleja, ja lähellä pieni asumaton ja kanaton saari, jossa Lattekin voisi juoksennella vapaasti. Päätimme siirtyä sinne muutaman päivän kuluttua. Nyt olimme kuitenkin sopineet käynnistä helmiviljelmällä, ja itävaltalaisetkin saapuivat paratiisistaan helmiostoksille.
Tuuli on tällä hetkellä etelästä ja kevyttä. Vaikka se voimistuisikin, olemme suojassa ja turvallisessa paikassa. Lämpötila ulkona on iltapäivisin noin 40 astetta, mutta onneksi sisällä on hieman viileämpää. Meitä ei lämpötila pahemmin haittaa, mutta Latte-parka on todella kuumissaan, sillä se on kasvattanut paksun talvikarvan!
Kuuntelimme tuttujen veneiden etenemistä SSB:n coconut-netin kautta. Muutama mattimyöhäinen on matkalla Bora-Boralta, mutta suurin osa on jo lähtenyt Suvarovilta, osa Länsi-Samoalle, osa Tongalle. Australialaisvene Interlude on viemässä jollekin veneelle uutta vaihteistoa Suvarovilta Samoalle. Joku toinen vene oli tuonut sen Papeetesta Suvaroville. Edellinen kuljetusketjussa oleva vene saa maksun seuraavalta, kunnes tavara päätyy tarvitsijalle ja lopulliselle maksajalle. Tämä on kansainvälistä yhteistyötä parhaimmillaan!

No comments:

Post a Comment