Friday, 30 August 2013

4.6.2006


9º54,45`S, 139º06,31`W  Tahuata, Hana Mone Noa
Lähdimme 2.6. aamulla Tahuatalle Hana Moe Noa -lahteen. Lahdessa oli veneitä lähes ruuhkaksi asti, tuttuja lähes kaikki. Kävimme jollalla katsastamassa kaikki lähirannat. Kolmessa poukamassa, kaikissa kaunista, valkoista korallihiekkaa, oli kookosviljelmiä ja taloja. Nautimme aurinkoisesta päivästä snorklaamalla pitkin Hana Moe Noan rantavesiä, jossa oli mukavasti kaloja, mutta koralli ei ollut niin värikästä kuin Karibialla. Täällä on selvästi tapahtunut jotakin, koska vanhaa kuollutta korallia oli paljon, mutta onneksi myös uutta kehittymässä. Lieneekö taifuuni tuhonnut? Suuria papukaijakaloja oli paljon ja varmaan saa ollakin, koska täältä on raportoitu useita ciguatera-tapauksia eli kalansyönnistä aiheutuneita myrkytyksiä, jotka pahimmassa tapauksessa saattavat olla hengenvaarallisia.
Kuva
Seuraavan päivän illaksi australialaiset touhusivat yhteistä illallista rannalla nyyttikestiperiaatteella. Veimme kaasugrillimme ja toimme paketin kanaa (marinoituna) ja pari purkillista nakkeja sekä juuri paistetun leivän. Kovin harvalla tuntuu olevan pakastin, ja liha näyttää olevan harvinaista herkkua. Grillattu kana saavutti huomattavan suosion. Harva myöskään leipoo leipää veneessä, vaikka se on helppoa ilman uuniakin. Poco Andanten Keith oli taas leiponut herkullisia pasteijoita. Tarjolla oli myös riisipataa ja nuudeleita vihanneksilla tai päinvastoin. Vietimme tosi mukavan illan rantahietikolla ensin ilta-auringossa ja sitten tähtitaivaan alla. Näimme myös miten viimeinen kaistale aurinkoa muuttui vihreäksi juuri ennen kuin se vaipui horisontin taakse. Ensimmäinen kokemus Riitalle, Pekka sen sijaan oli nähnyt ns. vihreän välähdyksen jo Dominicalla.
Seuraavana aamuna 4.6. suurin osa veneistä lähti Nuku Hivan suuntaan. Nopeimmille se on päiväpurjehdus, hitaammilla veneillä matka kestää lähes vuorokauden.
Myös me nostimme ankkurin Tahuatan Hana Moe Noassa ja jatkoimme matkaa ensin seuraavaan kylään, Vaitahuun. Lahdella oli poijuissa paikallisia veneitä ja yritimme ankkuroida kirjan ohjeen mukaan niiden ulkopuolelle. Totesimme kahden yrityksen jälkeen, että pitoa ei todellakaan ole kuten opaskirjakin sanoo. Jatkoimme siis matkaa Hapatoniin, Tahuatan eteläiseen kylään.
Kuva
Hanatefaun kaunis ankkuripaikka sijaitsee jyrkän vuoren juurella hieman kylän ulkopuolella. Norjalaisvene Blue Marlin oli juuri tulossa sieltä, ja paikalla oli vain yksi ranskalaisvene. He neuvoivat meille pitävän ankkuripaikan ja kertoivat, että lahdessa näkee usein hyppiviä delfiinejä. Lahti oli harmittavan sateinen, mutta näinhän on lähes aina korkean vuoren juurella. Pyörivä tuuli haittasi myös hiukan oloa, mutta ankkurin pidossa ei ollut moittimista.
Jätimme jollan Hapatonin suojaiseen satama-altaaseen ja menimme tutustumaan kylään. Kylä on ehkä kaunein Marquesasilla näkemämme kivillä reunustettuine pääkatuineen, jonka varrella kasvavat valtavan isot, vanhat puut. Keskustan ulkopuolella meren ylle kaartuvat puut vaihtuvat kookospalmuiksi. Tiellä oli niin paljon kookospähkinöitä, että vähän väliä tuli vilkaistua yläilmoihin, ettei vain jäisi putoavien pähkinöiden alle. Kyläkauppa oli maanantaipyhästä huolimatta auki. Näillä saarilla aina kauppaan mennessä jätetään kengät oven ulkopuolelle ja paljaat jalat pyyhitään kynnyspyyhkeeseen. Näin teimme mekin ja menimme ostamaan kauan kaipaamamme jäätelöt.
Palasimme jollalla rantaa pitkin katsastaaksemme opaskirjan kehuman snorklausalueen. Ankkurilahdelle tullessamme pohjukan mökiltä kaksi miestä viittilöi meille kovasti. Mentyämme niin lähelle rantaa kuin puolen metrin maininki salli, toinen miehistä heitti banaaniterttu mereen. Noukimme sen tietysti ylös ja kyselimme elekielellä hintaa. Rommi olisi täälläkin ollut hyvä maksuväline, mutta onneksi paikallinen valuuttakin kelpasi. Vanhempi miehistä tuli uiden hakemaan maksun. Kävimme ankkuriin tulleen australialaisveneen kyljellä tarjoamassa banaaneja ja saimme samalla kutsun lasilliselle illalla. Kotiin palaavassa Foxtrotissa matkasi kaksi mukavaa pariskuntaa, joista toinen oli tosin vain muutaman kuukauden retkellä.
Näimme myös niitä ranskalaisten mainostamia hyppiviä delfiinejä, jotka luultavasti kalastavat ryhmänä. Hyppy kahdella ja puolella kierteellä tuottaa melkoisen läiskähdyksen. Täällä delfiinit ovat tummempia ja huomattavasti pienempiä kuin Atlantin puolella näkemämme, ja ne kulkevat ikään kuin tiiviimpinä ryhminä.
Kahden yön jälkeen palasimme takaisin aikaisempaan ankkuripaikkaamme Hana Moe Noaan, jossa ei hämmästykseksemme ollut ketään. Nautimme päivästä yksityisessä lahdessamme snorklaamalla ja loikoilemalla valkoisella hiekkarannalla palmujen katveessa maisemassa, joka oli kuin suoraan postikortista.

No comments:

Post a Comment