Friday, 30 August 2013

7.8.2006


Tahitilla 
Kuva
Ranskan Polynesiassa on vietetty viimeisen kuukauden ajan niin kutsuttua Heivaa eli juhla-aikaa. Kävimme Papeetessa Irmelin ja Tapion kanssa Heiva-juhlan loppunäytöksessä, jossa ensimmäisen kerran näimme aitoa polynesialaista tanssia. Mielenkiintoinen ja vaikuttava kokemus!
Seuraavana päivänä Riitta lähti Irmelin ja Tapion kanssa brasilialaisveneen Divan järjestämälle saarikierrokselle avolava-autolla. Diva, Deerfoot 62, jossa purjehtii palkkakipparin johdolla brasiliansaksalainen perhe, jolla on kolme poikaa, on tulossa myös keväällä Hawaiin kautta Alaskaan. He aikovat viettää tulevan hurrikaaniajan Uudessa Seelannissa.
Retkeläiset ajoivat saaren poikki vuoristoteitä pitkin ja nauttivat maittavan lounaan vuorenrinteellä olevassa ravintolassa. He kävivät mm. muinaisen polynesialaistemppelin raunioilla ja saivat ihastella kymmeniä vuorenrinteiltä syöksyviä vesiputouksia. Tahitilla on kaikkiaan runsaat 400 vesiputousta, mikä on ymmärrettävää, koska vuoristossa sataa lähes aina. Vuotuinen sademäärä on oppaan mukaan noin 10 metriä!
Kuva
Thor Heyerdahlin pojanpoika miehistöineen saapui Kontikin mallin mukaisella lautallaan Tangaroa kolmen kuukauden purjehduksen jälkeen Perusta Ranskan Polynesiaan. Lautta viipyi muutaman päivän Papeetessa, josta se laivataan Norjan Larvikiin museoitavaksi. Lautta oli varustettu mm. tuuligeneraattorilla, aurinkopaneeleilla ja inmarsat-puhelimella. Nykyteknologiasta huolimatta hurjaa joukkoa nuo lauttapurjehtijat!
Norjalainen Blue Marlin eli Idunn, Rune ja kaksostytöt, joihin tutustuimme jo Fatu Hivalla, saapuivat vihdoin Tuamotulta Marina Tainan ankkuripaikalle. Päätöksemme palata Tuamotulle tuntuu yhä vain oikeammalta ratkaisulta kuunneltuamme heidän kertomuksiaan. He olivat viettäneet viimeiset ihanat viikot Toaun atollilla, jota he kaihoten muistelivat. Sinne mekin voimme nyt mennä.
Ennen lähtöämme löysimme yleistarkastuksen yhteydessä isonmaston paapuurin alavantista katkenneita lankoja ja jouduimme uusimaan molemmat vantit. Seldenin, ja myös Niinirannan, käsityksen mukaisesti meillä oli alun perin 8 mm:n vaijerit, jotka laskelmien jälkeen vaihdettiin kolme vuotta sitten Martiniquella 10 mm:n vaijereiksi. Nyt selvisi, että Karibialla oli käytetty halvimpia mahdollisia materiaaleja periaatteella kerta-asiakas. Missähän mahtaa olla ns. yritysmoraali, ja kuinkahan monta kierrosta tätä rahastusta joutuu kestämään!
Kuva
Niinirannan vaijerit olivat hyvästä materiaalista, tosin alamittaiset, mutta Martiniquella asennetut eivät sitäkään. Saapa nähdä, miten nykyisten käy. Nyt teoreettinen lujuus on yli kaksinkertainen alkuperäiseen verrattuna. Ilmeisesti insinööritiede käyttää edelleen mutu-menetelmää mitoittaessaan purjeveneiden rikejä. Täkäläinen riki-firma kertoi joutuneensa uusimaan useita Seldenin rikejä (huom. uusia!). Syynä on ollut laskentavirheet mitoituksessa. Ilmeisesti veistämöille myytävät rikit ovat alimitoitettuja, mutta kestävät kyllä normaalit noin tuhat mailia vuodessa kesäisellä Itämerellä. Ne muutamat isoille valtamerille lähtevät kärsivät tämän sitten nahoissaan. Näimme saman jo ARC:ssa vuonna 2002 sekä omalla kohdallamme, jolloin meiltä katkesi keulastaaki, että Rodney Bayn marinan ruohikolla, jossa lojui useita katkenneita Seldenin spinnupuomeja. Rohkeaa leikkiä turvallisuudella, mutta kaiketi kestävän rikin myyminen veistämöille on taloudellisesti mahdoton yhtälö!

Saimme tänään ulkomaalaisvirastosta kuitin, joka oikeuttaa meidät oleskelemaan Polynesiassa lokakuun loppuun. Varsinaisen residenssian saamme palattuamme takaisin Papeeteen.
Monen sekasotkun jälkeen saimme myös ostettua Lattelle kuljetuslaatikon, jonka se tarvitsee tulevaa lentomatkaa varten. Ruokaostoksetkin on jo hoidettu, joten olemme valmiit lähtemään Tuamotulle huomenna aamulla, jos vain sää sallii.

No comments:

Post a Comment