Friday, 30 August 2013

9.6.2006


10º27,906´S 138º40,105´W, 
Kuva
Lähdimme aamulla takaisin Fatu Hivalle, meille tärkeimmälle Marquesasin saarelle. Tuuli Hiva Oan ja Tahuatan välisessä salmessa oli 30 solmua vastaista ja lisänä 3 solmun vastavirta. Luovimme neljä tuntia pienennetyllä isolla ja kahdella jibillä, kunnes pääsimme luoville kohti Fatu Hivaa. Autopilotin wind mode oli ainut järkevä asetus. Tuulen suunta vaihteli, ja maininki ja virta vaikuttivat osaltaan. Emme päässeet suoraan Fatu Hivalle, vaan tuulen käännyttyä enemmän kaakkoon olimme 9 mailia liian etelässä. Moottoroimme viimeiset mailit ja saavuimme ankkuripaikalle juuri pimeän laskeuduttua. Onneksi paikka oli tuttu ja saimme varsin hyvän ankkuripaikan, vaikka paikalla oli jo ennestään 6 venettä.
Seuraavana päivänä lahteen saapui Ranskan laivaston alus, ja santarmi tuli kumiveneellä kyselemään tuloselvityspaperia. Meillä oli esittää dokumentti, mutta monella muulla ei ollut. Niinpä ankkuripaikalla on nyt runsaasti tilaa. Kylällä sen sijaan on paljon liikehdintää, koska laivaston aluksen ilmeisesti juuri Euroopasta saapunut miehistö tekee hankintoja. Yritimme tehdä vaihtokauppaa tapasta ja tikistä, mutta saarella käynyt risteilijä oli ehtinyt tyhjentää paikallisten varastot lähes kokonaan. Saimme lopulta kuitenkin vaihtokaupat syntymään. Meillä on nyt myös naistiki edellisellä kerralla hankkimamme miespuolisen tikin kaveriksi ja tosi hieno tapa, jonka hinta rahassa oli 15000 frangia eli noin 100 dollaria. Vaihdoimme sen siimaan, kolmeen vieheeseen ja yhteen vanhaan pelastusliiviin. Vähän on sellainen olo, että tässä kaupassa me jäimme voiton puolelle, mutta myyjä vakuutti olevansa tyytyväinen.
Täällä on nyt vuohenmetsästyskausi alkamassa ja kaikilla tuntuu olevan sama ongelma eli patruunoiden puute. Vieressä on sotalaiva, jossa olisi patruunoita, mutta…
Kuva
Seuraavana aamuna menimme vesiputoukselle, joka viime kerralla jäi näkemättä. Otimme lounastarpeet mukaan ja lähdimme noin puolentoista tunnin taipaleelle läpi metsän.
Putoukselle johtava polku oli kuin satukirjasta. Ensin kävelimme pitkin metsätietä, jota reunustivat banaaniruo’ot, kookospalmut, guava-, papaia-, mango- ja leipähedelmäpuut. Ylitimme kahlaten kirkasvetisen joen, alitimme kukkivan kiinanruusukatveikon ja kuljimme kopraviljelmän poikki. Sitten metsätieltä erosi lähes huomaamaton polku vasemmalle jyrkkään rinteeseen, joka oli niin ryteikköinen, etteivät auringonsäteetkään sinne kunnolla mahtuneet. Olisimme varmasti menneet sen ohi ellei tie olisi päättynyt jokeen, jolloin jäimme ihmettelemään, minne meidän pitäisi jatkaa. Silloin huomasimme kahden isomman kiven päällä olevat päällekkäiset pienet kivet, jotka muodostivat ikään kuin polulle johtavan portin. Astuimme portista sisään ja seurasimme välillä lähes näkymätöntä polkua jyrkkää rinnettä ylöspäin aina hankalimmissa paikoissa päällekkäisten pikkukivien opastamina.
Lopulta pääsimme putoukselle, joka syöksyy vuorenrinnettä noin 100 metriä alempana olevaan luonnolliseen kallioaltaaseen. Istuuduimme isoimmalle altaan reunakivelle ja ihastelimme putousta ja seurasimme altaassa elävien rapujen elämää. Kiireettömän lounaan nautittuamme palasimme Hanavaveen, jossa totesimme, että Riitan sandaalit olivat hävinneet jollasta. Ensimmäinen kerta koko matkamme aikana, kun meiltä on viety mitään. Ja sen täytyi tapahtua täällä paratiisisaarellamme! Mutta niin kai se on, että joka paratiisissa on myös käärme.

No comments:

Post a Comment