Friday, 30 August 2013

Galapagos 16.4.2006


Puerto Baquerizo Moreno, San Cristobal

Lähdimme aamulla Fernandon järjestämälle luontoretkelle. Mukana oli kahdeksan purjehtijaa: kaksi Australiasta, kaksi Saksasta ja neljä Suomesta; Irmeli ja Tapio "Maritasta", ja me. Huristelimme pitkin maaseutua puoliavolavapakettiautolla, neljä lavalla ja toiset neljä sisällä.
Kuva
Ensin kävimme katsomassa jättiläiskilpikonnia eräänlaisessa kilpikonnapuistossa. Varsinainen kilpikonnien asuinalue on keskellä saarta lähes tiettömän taipaleen takana. Puistoalueella on esittelykeskus ja polut kilpikonnien asuinpaikoille. Suurimmat puistossa elävät kilpikonnat painavat lähes 100 kg, mutta ne voivat saavuttaa iän mukana yli 200 kg:n elopainon. San Cristobalilla kilpikonnia elää noin 5000 yksilöä. Galapagosin saarten kilpikonnat edustavat kaikkiaan 14 eri lajia. Puistossa asuvilla kilpikonnilla on selässään numero tunnistamisen helpottamiseksi, ja niistä tiedetään yksilöinä melko paljon. Me opimme muun muassa, että noin 60-kiloisen kilpikonnan ikä on 50 vuoden tietämissä ja, että paksuhäntäiset ovat koiraita. Puistossa myös kasvatetaan uusia kilpikonnasukupolvia.
Kuva
Tämän jälkeen kiipesimme El Junco-tulivuoren kraatterille noin 700 metrin korkeuteen. Hikisen nousun jälkeen saimme nauttia huipulla vilvoittavasta tuulesta ja suurenmoisista näkymistä. Kraatteriin on muodostunut järvi, jonka yläpuolella kaarteli kymmenkunta kuningaskaapparia. Kraatterijärvessä on siis ilmeisesti kaloja. Järveltä nousi aika ajoin pilviä, jotka kietoivat maiseman harmaaseen vaippaansa. Huipulle johti noin sadan portaan rappuset. Lihaskunto on näin tarkistettu ja valitettavan heikoksi havaittu!
Matka jatkui pohjoiselle rannikolle lähelle Isla Lobosia, jossa pysähdyimme vuorelle nauttimaan huikaisevista meri- ja rantanäkymistä. Täältä jatkoimme matkaa rannalle katsomaan merileguaaneja. Nämä esihistoriallisen näköiset liskot eivät näytä pelkäävän lainkaan ihmisiä, ja saatoimme mennä niin lähelle niitä kuin itse uskalsimme. Niiden kunnioitusta herättävän ulkomuodon takia päädyimme noin viiteen metriin. Liiallisesta auringonpaisteesta huolimatta saimme otettua kohtuullisia kuvia näistä merkillisistä eläimistä. Mahtava kokemus, onhan näiden näkemisestä haaveiltu pitkään!

Olemme sopineet lähtevämme keskiviikkona lintu- ja snorklausretkelle Leon Dormido-nimiselle kallioluodolle, jossa merenalaisen maailman lisäksi voimme ihastella sinijalka- ja naamiosuulia, ja Isla Lobosiin, joka on nimensä mukaisesti merileijonien valtakuntaa. Odotamme retkeä innolla! Tulee samalla kokeiltua Panamasta hankkimamme märkäpuvut. Vesi on täällä vain noin 18-22 asteista, joten märkäpukua todella tarvitaan.

No comments:

Post a Comment